Suuntana omavaraisuus

Minut kutsuttiin mukaan Suuntana omavaraisuus -blogirinkiin ja ajattelin nyt ainakin antaa sille tilaisuuden, koska onhan se mainio keino tutustua muihin samansuuntaisia arvoja kannattaviin ihmisiin ja samalla antaa oman blogin kävijöille mahdollisuus päästä seuraamaan myös muita heitä mahdollisesti kiinnostavia bloggaajia. Ja siinä sivussa oma pieni blogi saa hieman lisää näkyvyyttä.

Suuntana omavaraisuus -ringissä julkaistaan jokaisen kuukauden ensimmäisenä maanantaina yhteinen blogipostaus blogiporukan kesken. Tämän kuun aiheena oli kompostointi ja lannoitus eri muodoissaan, mutta koskapa oma kompostointi on taas kerran käynnistymässä alusta ja kasvimaakin on vielä vadelmasta ja kaikesta koostuva pusikko, en itse kuukauden aiheeseen vielä puutu. Sen sijaan ajattelin esitellä itseni, kun tässä nyt porukan uutena jäsenenä hyppään mukaan.

Eli moi, olen Heini, 34-vuotias luonnonvara-alan opiskelija Pieksämäen kulmilta (III-vyöhyke). Asumme tällä hetkellä 1950-luvun rintamamiestalossa, mutta puuhamme parasta aikaa muuttoa vanhaan, suurin piirtein 1900-luvun alun maatilalle tuolla kylän toisella laidalla.

Omavaraisuus on kiehtonut minua jo useamman vuoden, mutta aina on ollut jotakin sellaista meneillään, että sen edistäminen on kulkenut hieman takkuillen. Olemme asuneet (talouteen kuuluu lisäkseni siis avopuoliso, tuttavallisemmin isäntä) viisi vuotta tilalla, jossa ainoat mukavuudet olivat oikeastaan sähköt ja peltikatto. Lämmitimme kaiken itse hakatuilla ja halotuilla polttopuilla, meillä oli kantovesi, ulkohuussi ja pihasauna ja esimerkiksi ruoka laitettiin vuoden ympäri puuhellalla ja leivinuunissa leivoin kaiken mutakakusta lähtien.

Nykyisessä asuinpaikassa on oikeastaan kaikki modernit (epä)mukavuudet, enkä pitä tästä paikasta en sitten yhtään, mutta tulipahan kokeiltua ja todettua, että kyllä elämä on vaan mukavampaa, kun se on ratkaisevasti yksinkertaisempaa. Onneksi päästään muuttamaan taas paikkaan, missä ei ole itse asiassa nyt edes sitä peltikattoa, vaan taitaa olla joka rakennuksessa huopakatto. Sähköt on, muuta ei sitten olekaan, eikä tulekaan. Verkkosähköstäkin on aikanaan suunnitelmissa luopua.

Mutta, niin. Omavaraisuuden tavoitteluun minua ajaa maailman ja luonnon tila sekä kriittisyys länsimaista kulutusjuhlaa kohtaan. Minua kiinnostaa tulla toimeen mahdollisimman vähällä ja tehdä mahdollisuuksien mukaan asioita itse. Omavaraisuus on minulle hyvin laaja käsite, eikä se tarkoita vain kotieläinpihaa ja kasvimaata, vaan ennen kaikkea sellaista asennemaailmaa ja taito- ja tietopankkia. Ei ole kovin omavaraista joutua ostamaan polttopuut valmiina klapeina tai hankkia eläimille kaikki rehut ostettuina, etenkin jos eläinten hyödyllisyys omavaraisuudessa on sitten hieman niin ja näin. Toki itsekin olen pitkään pohtinut kanojen hankkimista, ja kanoja meille varmaan tuossa vuoden kuluttua tuleekin, mutta esimerkiksi lampaiden kohdalla en ole vielä laisinkaan varma, vaikka niistäkin käsityöläiselle ja kuuden koiran omistajalle olisi merkittävää iloa ja hyötyä.

Yksilötason omavaraisuuden rinnalla minua kiinnostaa entisaikainen yhteisöllinen omavaraisuus, vaikka esimerkiksi perinteinen useamman sukupolven perhemalli ei minua kiinnosta laisinkaan (eikä itse asiassa perhe-elämä muutenkaan). Nykyään tuntuu, että omavaraisuus tai ”omavaraistelu” käsitetään hyvin pitkälti yksilön tai pienen perhepiirin asiaksi, vaikka se on aina ollut paljon laajempi käsite, eikä sähköttömässä savupirttien Suomessakaan juuri sellaisia ihan täysin omin nokkineen toimeen tulleita ollut, vaan asiat tehtiin ja hankittiin ja hoidettiin yhteisönä, vaikka toki talot ja tilat olivat nykyaikaan verrattuna monin tavoin huomattavasti omavaraisempia lehmineen ja kanoineen ja viljapeltoineen. Nykyisellään samanlaista yhteisöllisyyttä ei ole, vaan asiat on ulkoistettu rahalla ostettaviksi tai koneet laitettu tekemään ennen talkoilla hoidetut työt ja jokainen meistä on enemmän tai vähemmän riippuvainen fossiilisista polttoaineista ja kapitalismista.

Omavaraisuuden suhteen tämän vuoden suunnitelmat on ihan auki, mutta suurimpina on totta kai muutto, kasvimaan perustaminen ja kyllä, myös omavaraisuuteen liittyen; opiskelut. Luonnonvaratuottajan opinnot ja kovasti suunnitelmissa oleva avoimeen yliopistoon hakeminen. Tilan suhteen en ole asettanut mitään suunnitelmia tai tehnyt to do -listaa, koska en yhtään tiedä mihin meillä riittää aika. Remontteja on tiedossa, mutta niidenkin aikataulu on täysin auki. Maakellari jos saataisiin kesän aikana kunnostettua ja otettua syksyn myötä käyttöön, se olisi hieno juttu, koska silloin voisimme luopua esimerkiksi jääkaapista, jolloin tarve olisi enää vain pakastimille.

Niin, ja ne kompostit pitää perustaa.

***

Muiden bloggaajien tekstit löydät alta:

Vyöhyke 1

Multavarpaan maailma https://multavarpaanmaailma.blogspot.com/2021/04/suuntana-omavaraisuus-huhtikuu2021.html

Sateenkaaria ja serpenttiiniä https://www.sateenkaariajaserpentiinia.fi/2021/04/ylpea-kompostin-omistaja.html

Apilankukka http://www.apilankukka.fi/suuntana-omavaraisuus-2021-4-kompostointia-ja-sita-ihtiaan/

Kakskulma https://kakskulma.com/aloitin-bokashoinnin-kun-jate-muuttuu-raaka-aineeksi/

Jovela https://www.omavarainen.fi/l/huhtikuu2021/

Vyöhyke 2

Finland Urban Farming https://finlandurbanfarming.blogspot.com/2021/04/komposti-puutarhailun-sydan-ja-keuhkot.html

Kohti laadukkaampaa elämää https://varmuusvara.blogspot.com/2021/04/huhtikuu-2021.html

Omavarainen vegaani https://www.omavarainenvegaani.fi/post/bokashi-on-vegaanisen-puutarhurin-paras-kaveri

Vyöhyke 3

Tsajut https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus2021-osa-4/

Harmaa torppa https://www.harmaatorppa.fi/2021/04/omavaraisuutta-vuodelle-2021-huhtikuu.html

Caramellia https://caramellia.fi/huhtikuu2021/

Villa Kotiranta https://www.villakotiranta.fi/kotipuutarhurin-huhtikuun-kuulumiset-omavaraisuus-osa-4-2021/

Luomulaakso https://luomulaakso.fi/?p=21149

Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2021/04/helppo-ja-toimiva-komposti-omavaraisuus.html

Majalevon pientila https://majalevo.blogspot.com/2021/04/suuntana-omavaraisempi-elama-2021.html

Rakkautta ja maanantimia https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2021/04/suuntana-omavaraisuus-2021-osa-4.html

Vyöhyke 4

Puutarhahetki https://puutarhahetki.blogspot.com/2021/04/unelmana-omavaraisempi-elama.html

Korkeala https://www.korkeala.fi/meilla-kompostoidaan-jokaisella-nurkalla-ja-lannoitetaan-miten-sattuu/

Vyöhyke 5

Puutteela https://puutteela.com/?p=680

Vyöhyke 7

Korpitalo https://korpitalo.wordpress.com/2021/04/05/huhtikuu-21-lannoitus/

18 vastausta artikkeliin “Suuntana omavaraisuus”

  1. Mahtavaa että tulit mukaan!
    Kotieläinten hankinta ei tosiaan ole millään muotoa pakollista. Kanalankin perustamiseen menee vähintään tonni rahaa ja ruokinta ilman viljaomavaraisuutta ei oikein onnistu. Eli jos ei kanojen kanssa noin muuten halua välttämättä touhuta (niinkuin minä 😀 ) niin munat saa helpommin ja halvemmalla lähiseudun rekomyynnistä tms pientuotannosta. Kanalan pitoon menee yllättävän paljon luonnonvaroja, mm. sähkölämmitys on pakkastalvina välttämätön ellei ole sitten muita eläimiä tiloja lämmittämässä. Eli ei se mitään, jos ei eläimiä ole heti, tai ollenkaan, hankkimassa 🙂
    Ihana päästä seurailemaan miten teidän projekti etenee. Uuteen paikkaan siirtyminen on aina suuri seikkailu ja vanhoissa puutarhoissa riittää vaikka mitä aarteita löydettäväksi…

    Liked by 1 henkilö

    1. No, en nyt tiedä paljonko sitä rahaa todellisuudessa meillä menisi hieman kierrättämällä ja valmiita tiloja hyödyntämällä – kanat minä olen itse järkeillyt ”kannattavimmaksi” eläinhankinnaksi monipuolisuutensa vuoksi, ja toisaalta minulla on jokin fiksaatio alkuperäisrotuihin, joten maatiaiskanojen säilyttäjäksi ryhtyminen on alkanut loppuunsa houkutella koko ajan enemmän ja enemmän 😀 Mutta katsotaan nyt, tämän kesän suurin projekti on varmaan ihan kasvimaan laittaminen ja kanalaksi suunnittelemieni tilojen purkaminen/remontoiminen edes alustavasti!

      Odotan tosiaan innolla tulevaa kesää ja uutta pihaa, kun pääsee tutkimaan mitä kaikkea paikalla jo kasvaakaan sekä vihdoin ja viimein myös itse istuttamaan monivuotisempia puita ja pensaita, etenkin tyrni on ollut omissa haaveissa monta vuotta 🙂

      Tykkää

    1. Kiitos 😀 Katsotaan mitä kaikkea tässä vielä ennättääkään touhuta, muutto olisi tarkoitus toteuttaa muutaman viikon kuluttua ja siitähän se kevään ja kesän hullunmylly sitten alkaa, kun on kasvimaan laittoa ja kellarin remontoimista ja huussin maalaamista ja luonnonvaraopintoja ja nyt vielä porukkaan liittyi uusi koirakin, jonka myötä syksyllä edessä olisi metsästyksen aloittaminen… 😀

      Tykkää

    1. Nyt on kyllä ihana aloittaa tavallaan ihan täysin puhtaalta pöydältä ja sillä ajatuksella, että tässä nyt rakennetaan pohjia vuosiksi eteenpäin! Ei ole sellainen kiire ja voi toisaalta toteuttaa asioita, joista nyt on vain haaveillut. Ja kiitos, katsotaan mitä tästä tulee, takanahan on 5 vuotta asumista vastaavanlaisella tilalla.

      Tykkää

  2. Lehdissä pohditaan jatkuvasti hiilineutraliutta, ilmastomuutosta, energiankulutusta ja sen tuottamista eri tavoin jne. Tärkein ja mielestäni ainoa oikea ratkaisu on kulutuksen vähentäminen. Sitä ei vain ”voida” rummuttaa valtamediassa, sillä se johtaisi markkinakaaokseen ja vaikka mihin. Harmi. Itse perheeni kanssa pyrimme kuluttamaan järkevästi ja kierrättämään mahdollisimman paljon. Toisille on kauhistus kulkea tänäkin vuonna sama talvitakki päällä kuin viime vuonna ja sitä edellisenä ja sitä edellisenä jne,…. minä nautin. Niin myös te nautitte, yksinkertaisista asioista. Oli niin ihana lukea tekstisi.

    Liked by 1 henkilö

    1. Minulle ehkä suurinta onnea on saada tehdä asioita itse ja löytää käyttöön kestäviä ja pitkäikäisiä tuotteita, olivatpa ne uusia tai käytettyjä. Pienesti ja kestävästi eläminen on itselle sellainen itsessään onnelliseksi tekevä asia, jonkin syvemmän olemisen tason saavuttamista. On suurta riemua, jos voi käyttää samoja talvikenkiä taas yhden talven verran tai jos saa korjattua lempitakin vielä ainakin vuodeksi käyttöön tai kun voi itse värjätä (kotimaiset) langat neuleitaan varten ja sitä rataa. Haluan nähdä miten pitkälle voin tätä vähemmän on paljon enemmän -ajatustani viedä vuosien varrella. Turhia paineita tai tavoitteita en ota, mutta aina inspiraation mukaan!

      Tykkää

  3. Tuli tuosta lammaspohdinnasta mieleen että oletko kokeillut koirankarvan värjäämistä ja käsittelyä langaksi? Itse olen vähän kehräämistä kokeillut, mutta värjäämistä en vielä. Kuulemma koirankarvaan ei tartu niin hyvin väri kuin lampaanvillaan, mutta pakko se on joskus testata.

    Liked by 1 henkilö

    1. Enpä ole, mutta ehdottomasti sitä pitää kokeilla jossain vaiheessa, että kuinka onnistuu! 😀 Meilläkin kun on noita karvaajia omasta takaa sen verran, että sieltä muutama riittävän pitkävillainen löytyy myös omia lankoja varten.

      Tykkää

  4. Tervetuloa mukaan 🙂 Itse lähdin porukkaan mukaan muutama kuukausi sitten ja täytyy sanoa, että on ollut aivan hirvittävän opettavaista. Joka kuukausi joku käsittelee jotain näkökulmaa, joka ei ole tullut vielä itselle mieleen.

    Tsemppiä muuttoon 🙂 Teidän projektit kuulostaa kiinnostaville!

    Liked by 1 henkilö

    1. Kiitos 🙂 Porukassa on kyllä niin paljon erilaisia ja erilaisissa oloissa eleleviä, että varmasti saa paljonkin erilaisia näkökulmia ja ideoita omaan tekemiseen. Itse olen varsinkin kasvimaan ja puutarhan kanssa sellainen enemmän tuurilla kuin taidolla tekevä, joten on vaan hyvä, kun saa apinoida kokeneempien ideoita ja tapoja tehdä 😀

      Tykkää

  5. Hiljaa hyvä tulee. Kannattaa ensimmäiset vuodet makustella uutta paikaa ja ruveta sitten vasta muuttamaan ja korjaamaan kovemmin. Säästeliäisyys ja kierrättäminen tuo sellaista omaa rauhallisuutta remontteihin joten ehtii harkitsemaan useammin mitä on tekemässä.

    Tykkää

    1. Nimenomaan juuri näin! Kiirehtimällä saattaa tulla tehtyä huonoja ratkaisuja tai remontoitua jotakin, mitä ei edes tarvitsisi remontoida, ainakaan vielä nyt. Tulisijat nuohooja kävi tarkistamassa eilen, ja niistä osa vaatii hieman laittoa, kasvimaat pitää kääntää heti, kun lumi sulaa (käännetään ne traktoripelissä ihan ajan säästämiseksi, no dig -tyyliin tai peittämällä olisin mennyt, jos olisi aikaa ja mahdollisuus) ja pihan aitaaminen pitää aloittaa asap. Siinä niitä kiireellisiä hommia onkin jo koko lista.

      Tykkää

  6. Kiitos tarinastasi! Heräilen lukemaan näitä juttusarjoja hämäläisenä. Oli mielenkiintoinen lisä omavaraiskeskusteluun tuo yhteisöllinen omavaraisuus -näkökulma. Jonkin aikaa maalla asuneena (täysin kaupunkilaistyttö) sain tutustua siihen, miten tietyt asiat vielä tehtiin yhdessä tai tiedettiin keneltä mitäkin asiaa kannatti kysyä tai pyytää.
    Nyt aloittelen ja vahvistelen omaa omavaraisuuttani ja seurailen suurella mielenkiinnolla, miten muut sen tekevät. Siis kuulolla ollaan!

    Tykkää

    1. Sinänsä hieman nurinkurista miten paljon se yhteisöllinen omavaraisuus minua kiinnostaa, koska olen luonteeltani lähes täysin erakko 😀 Mutta mielestäni se yhteisöllisyys sivuutetaan turhan usein, koska kuitenkin kaikenlainen talkoohomma ja sellainen isomman tai pienemmän porukan jakama tietotaito on aika merkittävä osa omavaraisuutta. Toki ennen ei ollut mies eikä mikään, jos ei taloa osannut rakentaa, kun taas nykyään ei ole mies eikä mikään, jos ei RAKENNUTA taloa, joten ajat ja tavat muuttuvat. Mutta ainakin täällä huomaa yhtenään, että asiat tehdään usein porukalla, perhe- tai tuttavapiirin kesken, jotta isot projektit saadaan nopeammin ja tehokkaammin pois päiväjärjestyksestä. Olipa se sitten klapien pilkkomista yhteisomistuksessa olevalla klapikoneella tai rakennusprojekti.

      Kiva kun seuraat! Toivottavasti mun jutuista on jotain iloa ja ehkä vähän hyötäkin, vaikka aika tuurilla tapaan asioita tehdä 😀

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s