Mikä ajaa kohti omavaraisuutta?

On taas kuukauden ensimmäinen maanantai ja #suuntanaomavaraisuus-blogiringin yhteispostauksen aika. Tällä kertaa minäkin ennätin mukaan ja aihekin on vieläpä enemmän kuin vain hitusen lähellä sydäntä.

Oma tausta omavaraisuuden suhteen ei ole tähän mennessä vielä kovin kummoinen. Tai no, ehkä se on. Olen kasvanut siellä täällä ympäri maaseutua, tottunut siihen, että kotona ja mummolassa on kasvimaa ja että kalassa ja sienestämässä ja marjastamassa käydään kyllästymiseen asti. Minkäänlaista omavaraisuuskipinää minulle ei kotoa ole istutettu mukaan, vaan se on syntynyt itsestään siinä sivussa, kun herääminen nykyisen elämänmenon kestämättömyyteen on tapahtunut. Viisi vuotta kantoveden ja ulkohuussin kanssa toi omavaraisuuden kuitenkin aivan toisenlaiselle käytännön tasolle, vaikkei ruokaomavaraisuus kummoinen ollutkaan. Mutta se riippumattomuuden tunne, kun jokin vessareissu ei ollut riippuvainen siitä, onko talossa sähköt vai ei ja kuinka toisten lämmitellessä ruokia trangialla takapihan patiolla sähkökatkon vuoksi saattoi itse vain tuikata tulet hellaan ja leivinuuniin.

Omavaraisuuteen minua ajavat eettiset ja ekologiset arvot sekä halu irrottautua nykyisestä kulutuskeskeisestä ja materialistisesta yhteiskunnasta. Kapitalismi ja alati herkemmäksi muuttuvasta infrastruktuurista ja tietoliikenteestä riippuvaisuus on minusta väärä suunta kehitykselle enkä itse halua olla osa tällaista kerskakulutuksen ja luonnonvaroja holtittomasti tuhlailevan hävityksen liikettä.

Vähemmän dramaattisesti, omavaraisuudessa minua kiehtoo riippumattomuus ja mahdollisimman vähäinen rahan tarve. Pidän eräänlaisena omavaraisuutena esimerkiksi myös yrittäjyyttä, jolloin et ole riippuvainen työnantajasta vaan, alasta riippuen, voit hyvinkin joustavasti hankkia tarvitsemasi rahamäärän. Lisäksi totta kai mukana on myös ekologisuus ja eettisyys; vaikka en ajakaan vegaanista maailmaa ja haluan säilyttää maatilat Suomen maaseutumaisemassa jatkossakin, haluan myös varmistua siitä, että käyttämäni eläinperäiset tuotteet ovat mahdollisimman eettisiä. Meillä ei siis tule olemaan lehmää tai hevosta yksinään eikä lihakaneja kerrostalolaatikoissa, koska se ei mielestäni vastaa eläimen eettistä ja hyvää pitoa. Sen sijaan haaveilen kyllä maatiaiskanoista ja käyn jatkuvaa pohdintaa pienestä lammaskatraasta ja muutamasta vuohesta.

Omavaraisuus on minulle siis paljon muutakin kuin pelkkää kasvimaan tai eläinten kanssa näpräämistä, kuten aikaisemminkin jo kirjoitin. Omavaraisuus on sekä yhteisöllistä omavaraisuutta, joka mahdollistaa sen ettei kaikkea tarvitse osata tehdä itse eikä kaikkia tarvikkeita tai työkaluja tarvitse haalia itselleen, vaan yhteisön kesken autetaan toinen toista. Lisäksi minusta on jotakin uskomattoman hienoa, että vesi nousee omasta kivipuitekaivosta käsipumpulla ja vesi lämpenee puulla. Olemme siis täydellisen riippumattomia vesiosuuskunnista, sähköstä ja muusta vioille ja vaurioille ja sähkökatkoille alttiista ja rahaa vaativista rakennelmista.

Nykyiseen paikkaan päädyttiin oikeastaan vähän sattumalta, vaikka tästä tilasta onkin haaveiltu aina silloin tällöin vuosien varrella. Puolentoista vuoden sivistyskokeilu modernisoidussa rintamamiestalossa naapuruston keskellä (no, vieressä oli kesämökki ja vastarannalla näkyi mökkejä ja taloja ja ihmiset pitivät raivostuttavaa älämölöä) sai vakuuttumaan, että paluu takaisin kantoveden ja ulkohuussin pariin mahdollisimman pitkälti omiin oloihin on ainoa oikea vaihtoehto. Ja niinpä hieman puskaradion kautta löytyi tämä paikka, jonne muutimme vappuna 2021.

Haaveissa siintää edelleen vieläkin askeettisempi elämä sekä syrjäisemmät seudut, mutta se on pitkän matkan suunnitelma se. Tämän hetken tulevaisuuden suunnitelmiin kuuluu kasvimaan laajentaminen, kirsikka-, omena- ja luumupuut, maakellarin kunnostus ja kasvihuone, maatiaiskanojen säilyttäjäksi ryhtyminen, opintojen taputtelu loppuun vuoden 2023 aikana sekä luonnontuotealan yrittäjäksi ryhtyminen.

Lähitulevaisuuden konkreettisia suunnitelmia on puuhellan uusiminen, tuvan katon paikkaaminen, isännälle työtilojen rakentaminen ja kasvimaan myllääminen loppuun tämän kesän viljelyksille. Bonuksena tämän rinnalla olisi kanalan sisätilojen laiton aloittaminen. Niin ja, melkoisen metsäsaarekkeen raivaaminen pihasta ja navetan takana olevalta vanhalta pellolta.

Kaikki blogiringin kirjoittelijat löytyy tästä:

Vyöhyke 1

Jovela

Apilan kukka

Kakskulma

Sateenkaaria ja serpentiiniä

Vyöhyke 2

Urban farming kotitarveviljely

Kohti laadukkaampaa elämää

Keltainen kahvipannu

Oma tupa ja tontti

Sarin puutarhat

Vyöhyke 3

Tsajut

Rakkautta ja maanantimia

Harmaa torppa

Metsän Heini

Mikä Itä

Mummon kirja

Luomulaakso

Majalevon pientila

Vyöhyke 4

Puutarhahetki

Korkeala

Vyöhyke 5

Puutteela

Vyöhyke 7

Korpitalo

20 vastausta artikkeliin “Mikä ajaa kohti omavaraisuutta?”

    1. Haha, jopas sattui 😀 Hyvää alkanutta kesää sinnekin, toivottavasti hieman vähemmän hyttysten täyteistä kuin mitä täällä meillä!

      Tykkää

  1. Ai että mä ilahduin, kun sä olit käsitellyt tätä aihetta noin monipuolisesti. Tuli sama hyvä olo, kun lukiessani Kaarina Davisin ”Irti oravanpyörästä”. Se kirja on tarjonnut meille paljon ajattelemisen aiheita ja päämääriä. Yrittäjyys on todellakin osa omavaraisuutta. Sen tarjoamasta vapaudesta meilläkin on nautittu.

    Kauniita kesäpäiviä!

    Tykkää

    1. Tuota Kaarinan kirjaa en ole itse vielä lukenutkaan, mutta olen kuullut siitä mainittavan sen verran monta kertaa, että kai se pitää vielä joku päivä etsiä käsiinsä!

      Kiitos mukavasta kommentista ja kaunista kesää teillekin!

      Tykkää

  2. Kunnioitettavaa, kun noin nuori on pohtinut syvällisesti ja monelta kantilta omavaraisuutta.
    Moni tuntemani laillasi puhuva on sinua vanhempi ja suunnitellut omavaraiseksi alkamista kymmeniä vuosia ja laittanut sitä varten kenties rahaa säästöönkin. Mutta heiltä puuttuu rohkeus heittäytyä. Te elätte jo unelmaanne todeksi.
    Leppoisaa kesäkuuta!

    Tykkää

    1. Minusta tuntuu, että omavaraisuus on nouseva juttu vielä minuakin nuorempien keskuudessa tai sitten se vain korostuu omassa (some)piirissä, missä omavaraisuus on jo vähän päälle parikymppisilläkin iso osa elämää tai tulevaisuudensuunnitelmia ❤ Onhan mulla kuitenkin ikää jo se 35 (jestas!), joten tähän ikään on kerennyt jotain jo ihmetellä ja miettiäkin 😀 Olisi kamalaa vain haaveilla elämästä jollaista pitää itselleen näin tärkeänä, mutta ei koskaan uskaltaisi lähteä sitä toteuttamaan käytännössä. Nyt kun se suunta on vain entistä enemmän kohti omia arvoja ja haaveita.

      Aurinkoista kesäkuuta sinullekin 🙂

      Tykkää

  3. Oi miten hyvä mieli tästä postauksesta tuli, ihana laajasti olet käsitellyt omavaraisuutta. Ihanaa kesää sinulle ❤

    Tykkää

    1. Kiitos 🙂 Minulle omavaraisuus on tosiaan niin paljon laajempi käsite kuin vain kasvimaa tai keräily, ja ei ole montakaan päivää sitä, kun isännälle sanoin, että hänen metsurin ammattinsa on mun mielestä ihan mahdottoman tärkeä juttu, kun omavaraisuutta miettii. Aina on ammattilainen käden ulottuvilla, kun johonkin itseä taitavampaa sahan käyttelijää tarvitsee ja säästyy pitkä penni, kun ei tarvitse ulkopuolista kutsua 🙂 Ja lisähyötynä; olen itsekin saanut ammattilaisoppia moottori- ja raivaussahan käyttöön ja töihin aina tuulenkaatojen teosta alkaen.

      Tykkää

    1. Kyllä täällä projekteja riittää, mutta tosiaan iso osa on mukavia tai vähintään elämänlaatua parantavia (kuten päättymätön polttopuusavotta 😀 ) ja aika näyttää mitä kaikkia uusia ideoita tuleekaan ja mitkä nykyisistä suunnitelmista lopulta toteutuvat ja missä muodossa 🙂

      Liked by 1 henkilö

    1. Kiitos! Kyllä tämä paikka tuntuu tosiaan inspiroivan ja antavan ideoita siihen, millaisiin asioihin opinnoissa haluaa panostaa ja millaista, no, yrittäjäbrändiä haluaa lähteä omalta arvopohjalta luomaan. Meidän meininki on monilta osin vielä ihan alkutekijöissään, mutta katsotaan missä ollaan vaikkapa viidenkin vuoden kuluttua! Ainakin kaikenkirjavia suunnitelmia ja ideoita on tässä putkahdellut esiin 😀

      Tykkää

    1. Olen kuullut, että etenkin rengaskaivojen kanssa voi tulla ongelmia ajan myötä, esimerkiksi tuttavien mökillä on näin käynyt, kun renkaat ovat liikkuneet. Meillä on iso, yli 100-vuotias kivipuitekaivo ja samoin aikaisemmin on ollut 100-150-vuotias kivipuitekaivo ja nykyisestä ei ole koskaan kai edes pesty. Edellinen oli sijoitettu huonoon paikkaan rinteen alle lähelle varsin soista metsää ja se piti kerran pestä ja kalkita ja keväisin ja kovien sateiden jälkeen siinä värjäytyi vesi ja kaivoa piti aina tyhjentää pumpun kanssa (meillä oli pieni uppopumppu ja aggregaatti, joilla se onnistui).

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s